Taas on kertaalleen pelästytetty yliopisto-opiskelijat kuoliaaksi, kun valtiovalta iskee taas ja kovaa (HS 26.11.2003). Tällä kertaa opetusministeriö iskee opiskeluoikeuteen, jota ollaan rajoittamassa. No tuollainen 7 vuoden katto ei varmaan karsi kuin pienen osan, sillä yli seitsemän vuotta opiskelevista harva taitaa enää itse asiassa valmistuakaan. Tuossa osassa saattaa kuitenkin olla niitä, joilla esimerkiksi gradu on kypsynyt “ylimääräisinä” vuosina todelliseksi akateemiseksi opinnäytteeksi ja näin on siivittänyt opiskelijan pätevyyteen, joka on varmasti kansakuntammekin etu.
Näitä opintojen vauhdittamisideoita on esitetty aina muutaman vuoden välein (esim. kannustavampi opintotuki). Järkyttävintä tässä esityksessä on ajatus siitä, että opiskelijan pitäisi tehdä opintosuunnitelma koko tutkinnosta heti opintojen alussa. Jos ikiopiskelijan ongelma onkin ettei osaa päättää mitä haluaa elämässään tehdä, niin kyllä suuri enemmistö alkaa aikaisintaan kolmentena opiskeluvuonna ymmärtää akateemisia kiinnostuksenkohteitaan. Mahdotontahan se on ensimmäiseksi päättää, mihin erikoistuu ja mitä sivuaineita haluaa/tarvitsee.
Suomen ylioppilaskuntien liitto on taas ilmaissut tuomionsa näille ajatuksille (HS verkkoliite 26.11.2003). Ikävästi vaan tuntuu siltä, että joku päivä tällainen sopivan houkutteleva esitys pääsee opetusministeriöstä jatkokäsittelyyn ja se hyväksytään. Se olisi taas yhden aikakauden loppu suomalaisessa koulutuksen arvostuksessa, ja paluuta tuskin on. Saas nährä kuin käy.
1 thought on “Opiskeluoikeuden katto”
Comments are closed.