Mediatutkija Anu Koivunen (HS 13.4.2010) kertoo nettivihasta, joka Ruotsin esimerkissä on kuitenkin saanut yleistä paheksuntaa osakseen, toisin kuin Suomessa. Keskustelupalstat ovat omituisia viestintä- ja vuorovaikutuskenttiä. Itseäni harmittaviin, toisten kunnioituksen unohtaviin kommentointeihin on vaikea keksiä helppoa ratkaisua. Kasvatustiede ei ole yleensä hakenut ratkaisua oikeusopista eikä teknologisista kikoista. Moralisointi ja tuomitseminenkin tuntuvat nykypäivän ymmärryksellä kasvatuksellisesti huonoilta vaihtoehdoilta. Se ei lisää lapsesta itsestä lähtevää moraalista pohdintaa. Mutta mitä tehdä kun aikuiset sekoavat keskustelupalstoilla?
Netin valjastamisessa on epäonnistuttu monta kertaa. Jos silti voisi toivoa, omaan ajatteluuni sopisi oikein hyvin, että pääosa keskustelualueista (esim. sanoma- ja aikakauslehtienlehtien verkkosivujen yhteydessä) toimisi vain omalla henkilöllisyydellä. Samaa miettii Koivunen. Verkko on mielestäni identiteetin rakentumisen paikka, ei sen hävittämisen paikka.
Helsingin Sanomien painetun version otsikointi ‘Verkko on vihan media’ on siis huono. Verkko kun on myös rakkauden media, toisten auttamisen media ja erilaisuuden ymmärtämisen media.