Koulu Kaikkialla -hankkeen loppuraportissa nostamme esille laajan tuen opettajan ammatilliselle oppimiselle (kuvio). Sen lisäksi, että korkeakoulut ovat alkaneet tarjota niin sanottuja erikoistumiskoulutuksia, Koulu Kaikkialla -hanke on lähtenyt tukemaan niin kouluja heidän omassa toimintakulttuurin avaamisessaan kuin opettajiakin heidän ammatillisiin verkostoihin perustuvassa ammatillisessa oppimisessa.
Oppimisfestivaali kehitettiin aiempien hyvien käytänteiden pohjalta tukemaan esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta, jossa tyypillisesti muutama opettaja lähtee pariksi päiväksi koulusta osallistuakseen koulutukseen. Oppimisfestivaali sen sijaan pureutuu yhden koulun toimintakulttuuriin ja työyhteisöön kerrallaan.
Hankkeessa toteutettiin myös opettajille kysely, jossa selvitettiin monivalintakysymyksin, mille rajoja ylittävän pedagogiikan alueelle he suuntautuvat vahvemmin: koulua ympäröiviin oppimisympäristöihin, lapsen maailmaan ja oppimiskäytänteihin vai koulun sisäisen eheytymisen kysymyksiin. Samalla opettaja ohjattiin tuloksen perusteella lukemaan lisää verkkoon tuotettua materiaalia rajoja ylittävästä pedagogiikasta. Tällä kyselyllä kartoitimme myös Oppimisfestivaali-kokonaisuuden onnistumista.
Alku- ja loppukyselyillä pyrimme osoittamaan mahdollisia seuraamuksia kahden tänä syksynä mukana olleen koulun kohdalla. Seuraavassa nostan esille kolme kyselyn kohtaa, joissa molempien koulujen kohdalla näkyi selkeimmin eroja. Nämä kohdat liittyivät (1) oppimisen tavoitteisiin, (2) verkkoympäristöjen hyödyntämiseen ja (3) opettajien väliseen yhteistyöhön.
Uusien asioiden ymmärtäminen vs. oppimaan oppiminen
Kun kysyttiin mistä oppimisessa on kyse, useampi opettaja vastasi alkukyselyssä ”uusien asioiden ymmärtäminen”. Loppukyselyssä molempien koulujen kohdalla vastaavasti korostuivat “oppimaan oppimisen taidot”, jotka kytkeytyvät monella tapaa oppimisen kaikkiallisuuden keskeisiin tekijöihin. Opimme kaikkialla ja sen oppimisen hyödyntäminen on paljon kiinni myös lapsille ja nuorille ominaisen informaalin oppimisen tavoista, jolloin oppimaan oppimisen taitojen merkitys kasvaa.
Verkkoympäristöjen käyttö luonteva osa opetusta
Kun kysyttiin verkkoympäristöjen hyödyntämisestä, opettajat vastasivat joko “mahdollista”, “mahdollista ja resurssoitua” tai “luonteva osa opetusta”. Oppimisfestivaalin lopussa kummassakin koulussa useampi opettaja katsoi, että verkkoympäristöjen käytön tulisi olla luonteva osa opetusta, ei vain mahdollisuus.
Opettajien välinen yhteistyö nyt ja tulevaisuudessa
Kun kysyttiin opettajien välisestä yhteistyöstä, opettajat vastasivat “ei juurikaan”, “olisi kiva mutta ei resursseja” tai “säännöllistä”. Oppimisfestivaalin lopussa opettajat jälleen kummassakin koulussa korostivat, että opettajien välisen yhteistyön tulisi koulussa olla tulevaisuudessa säännöllistä.
Ammatilliset verkostot
No miten Oppimisfestivaali sitten liittyy opettajien ammatillisiin verkostoihin? Opettajat yhteistyössä rakensivat Oppimisfestivaalin osana yhteisöllisiä oppilasprojekteja, jotka liittyivät rajoja ylittävään pedagogiikkaan. Näiden projektien dokumentointi ja jakaminen verkossa oli suunniteltu kokonaisuuden yhdeksi elementiksi.
Opimme kuitenkin, että tähän vaiheeseen olisi pitänyt kiinnittää alusta asti paljon enemmän huomiota, sillä opettajat edelleen kokevat itsensä virkavelvollisuuden täyttäjiksi – mikä ei ole paha asia – sen sijaan, että he näkisivät itsensä myös oman alansa asiantuntijoina. Sellaisina joiden ammatillinen osaaminen voi toimia kelle tahansa toiselle opettajalle esimerkkinä ja jaettuna kokemuksena. Koulun tasolla kyse on mallista, jolla koulu voi itsekin fasilitoida koulun kehittämistoimintaa ja opettajien ammatillista oppimista. Kun esimerkiksi näissä Oppimisfestivaali-kouluissa löydetään nyt pinnalla olevan monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettelun jälkeen uusia pedagogisen kehittämisen tarpeita, koulun johto voi itse rakentaa Oppimisfestivaalin, jossa yhdessä kehitetään, reflektoidaan ja jaetaan.