Jälleen on yliopistojen pääsykoe-rumba käynnissä. Tähän prosessiin työni puolesta osallistuessani tulin miettineeksi, miksi meillä on tällainen kallis, byrokraattinen ja hakijoita stressaava prosessi? Maailmalla monen yliopiston rekrytointi tapahtuu taloudellisten määrittäjien kautta eikä hakijan soveltuvuutta tarvitse niin paljon miettiä. Yksinkertaista, vai onko?
No, vastaus miksi-kysymykseeni löytyi helposti. Suomessa yliopisto-opinnot ovat pääsääntöisesti ilmaiset, ja näin ollen voidaan tarkastella muita kuin rahoituksellisia kysymyksiä opiskelijoiden rekrytoinnissa. Olemmeko kuitenkin tiellä amerikkalaiseen malliin?
Yliopisto-opintojen muuttaminen maksulliseksi ja kasvatusalan yleiset leikkaukset (esim. perusopetuksen osalta koulujen lakkautukset) sotivat yleistä järkeä vastaan. Washington Post -lehden toimittaja “retkeili” Suomessa kuvaajan kanssa, ja analyysit saivat huomiota myös Suomessa. Suomen ainutlaatuisen tietoyhteiskuntakehityksen peruspilareiksi todettiin maksuton korkeakoulutus ja perusopetuksen korkea taso (PISA-tulokset).
http://blogs.washingtonpost.com/finlanddiary/
Kysynkin siis, minkälaiset voivat olla ne perusteet, joilla nämä järjestelmät pitäisi nyt purkaa? Mielestäni perusteet niiden säilyttämiselle ovat selvät. Ne ovat tuoneet Suomelle kehityksen, josta moni muu valtio voi vain unelmoida.
Yliopiston yhteiskunnallista tehtävää toteuttaen toivoisin todella löytäväni ne tutkimustulokset kasvatustieteen alalta, jotka riittäisivät vakuuttamaan myös esitysten valmistelijat ja itse päättäjät. Niin kauan kuin tulee leikkauksia perusopetukseen ja uusia ehdotuksia opintoseteleistä ym. koulutuksen maksullisista muodoista, on haaste edessämme.