Kokoomateoksen toimittaminen

22.3. julkistetaan Diakin TKI-toiminnan vuosikirja. Olin mukana toimittamassa, ja tuli mieleen, että kokoomateoksen toimittamisessa on todella monia vaiheita, jotka pitää muistaa ottaa huomioon prosessissa. Kokosin näitä hieman.

  • Kootaan toimituskunta ja sovitaan rooleista (esim. toimituskunnan sihteeri ja pj.) – prosessin eri vaiheet voivat olla eri toimituskunnan jäsenten vastuulla.
  • Sovitaan kirjan teema/johtoajatus sekä prosessi (esim. miten alussa ohjeistetaan kirjoittajat, käytetäänkö mallipohjaa, määritetäänkö sivumäärä, lähdeviittauskäytännöt, voiko käyttää alaviitteitä).
  • Kutsutaan koolle potentiaaliset kirjoittajat ja pyydetään jokaista tuomaan tapaamiseen synopsis/muutama ranskalainen viiva siitä, mistä on kirjoittamassa.
  • Sovitaan kirjoittajajoukon kanssa tavoiteaikataulu ja pysytään siinä.
  • Ensimmäisten versioiden palauttamisen jälkeen toimituskunta koolle sopimaan, kuka lukee mitä, millaista arviointisapluunaa käytetään, ja jääkö joku käsikirjoitus rannalle. Samalla hahmotetaan kokonaisuutta sisällysluettelotasolla.
  • Ollaan yhteydessä julkaisijaan ja sovitetaan seuraavat vaiheet julkaisijan käytäntöjen ja aikataulujen mukaisesti . Infotaan kirjoittajia prosessin etenemisestä.
  • Kootaan käsikirjoitusten palautteet ja sovitaan, milloin korjaukset pitää olla tehtynä. Toimituskunnan sihteeri lähettää palautteet kirjoittajille ja toimintaohjeet seuraavaan vaiheeseen.
  • Kun lopulliset artikkelit saatu ja kunkin artikkelin arvioijat katsoneet tehdyt korjaukset läpi. Infotaan kirjoittajia loppuun saattamisesta (esim. julkistamispäivämäärä)
  • Kootaan kirja ja lähetetään julkaisijalle.
  • Pyydetään esipuhe.
  • Sovitaan, miten kirja julkistetaan sekä arvioidaan painosmäärän suuruus.
  • Tehdään tiivistelmä ja lähetetään se käännettäväksi.
  • Kirjoitetaan takakannen teksti.
  • Valitaan kansikuva.
  • Pyydetään kirjaan tulevien artikkelien kirjoittajilta kirjoittajatiedot ja yhteystiedot sekä tehdään kirjoittajasopimus (julkaisija hoitanee).
  • Kielentarkistus.
  • Toimituskunnan sihteeri välittää kielentarkistuksen jäljiltä artikkeleiden ykköskirjoittajille. Toimituskunta (tai joku sen jäsenistä) katsoo myös läpi kielentarkistuksen jäljiltä.
  • Taitto.
  • Toimituskunta (tai joku sen jäsenistä) sekä kunkin artikkelin ensimmäinen kirjoittaja katsoo taiton jäljiltä läpi, ja kootut korjaukset lähetetään taittajalle.
  • Painoon.
  • Varataan kuohuvaa julkistukseen!

Kehitän mediataitoani

Harvoin mediakasvattajalta kysytään, miten aiot kehittää omaa media(luku)taitoasi. Viime perjantaina LitCam-konferenssissa olin omassa puheenvuorossani visioinut mediataidon tukemista koulussa. Myöhemmin paneelissa panelisteilta kysyttiin asiaa myös omalta kohdalta.

Ensimmäinen reaktioni kumpusi siitä, miten vähentäisin online-aikaa. Aivot todellakin tarvitsevat monenlaisia moodeja, ja jos ajatus ei välillä saa vaeltaa rauhassa tai aivot eivät välilllä saa happea ja lepoa, välineitä hallitseva ja kriittinenkin mediankäyttäjä pitää mediakasvattaa huolehtimaan tasapainosta.

Toinen mieleeni tullut asia oli lasten ja nuorten kyky olla luovia mediankäyttäjiä. Jos oikein herkistymme, voimme oman lapsemme mediasuhteesta oppia yhtä ja toista. Eniten tietysti on hämmentänyt käytänteiden syntyminen ja teknologioiden mahdollisuuksien ennakkoluuloton tutkiminen.

Näillä eväin uutta mediataidon lukuvuotta aloittamaan!

Mieli ja sosiaalinen media

http://www.pamorama.net/wp-content/uploads/2010/12/Social-Media-Addiction.png

Kuva: retrevo.com

Moni kysyy, miten sosiaalisen median aikakaudella tämä jatkuva impulssien virta hallitaan, miten rajoitetaan tarvetta kurkkia työpäivän aikana jatkuvasti Facebookiin tai vaikka ihan vaan sähköpostiin, jos pitäisi tehdä jotain ihan muuta?

Väitöskirjaa kirjoittaessani sain vinkkejä eri tavoista rajata huomiotani ja niin sanotusti sammuttaa tiettyjä virtoja. Opettelin muun muassa jakamaan Facebook-kaverini ryhmiin, ja uutisvirtaani tulikin Facebook-toimintaa vain niiltä, joita tapasin muutenkin usein. Puhelimen ja tietokoneen sähköpostiohjelman asetuksista käänsin lukemattomien viestien ilmoitukset pois, enkä muutenkaan pitänyt laitteissa ääniä, jos ei niille ollut tarvetta. Nykyään kytken viikonloppuisin henkilökohtaisesta puhelimestani työsähköpostin kokonaan pois, jotta en vahingossa ala työasioita miettiä, jos haluan avata sähköpostiohjelman muussa tarkoituksessa.

Ihmiset kokevat rasittavaksi myös sen, jos sosiaalinen kanssakäyminen kasvokkain on täynnä mobiililaitteen selaamista ja esimerkiksi twiittien jakamista. Vuorovaikutus huononee, ja poissaoleva henkilö tuottaa usein myös itselleen huonon fiiliksen. Buddhalaisuudessa korostetaankin:

The enlightened person has learned to observe their mind and control how it goes. (David Tuffleyn kirjasta The Essence of Buddhism)

Aivotutkimus onkin nykyään kiinnostunut asioista, joita buddhalaisuudessa on “tiedetty” jo vuosisatoja. Jokaiseen päivään kuuluvien aivojen moodien tulisi vaihdella tavoitteellisesta ja keskittyneestä aivotoiminnasta luovaan ja leikilliseen, rauhallisesta reflektiosta liikuntaan ja ulkoiluun, unohtamatta lepoa ja ajatuksen vapaata liitoa. Sosiaalisen median koukuttavuuden kanssa taistellessani ja muiden samojen ongelmien kanssa painivien tuttujen kanssa keskustellessani itselleni on herännyt ajatus kolmen kohdan ohjeesta.

Pyrin miettimään:

  1. Mahtuuko jokaiseen päivään erilaista aivotoimintaa?
  2. Saanko vaihdettua moodia jos päivääni on jo tarpeeksi kasautunut tiettyä moodia?
  3. Sopiiko vallitseva aivojen moodi tai toimintani kontekstiin?

Viimeinen kohta on tullut erityisen tärkeäksi oman lapsen kanssa ollessani. Jumittuminen puhelimen täpyttelyyn on typerin tapa viettää aikaa maailman tärkeimpien ihmisten kanssa. Olen alkanutkin jättää puhelimen tahallaan sisälle, jos ulkoilemme omalla pihallamme.

Haasteita tällä saralla edelleen riittää, mutta sosiaalisen median ja tietotyön arjessa olen yhä vakuuttuneempi, että tähän kannattaa panostaa hyvän tuloksen ja hyvän mielen saavuttamiseksi.