Miehiä luokanopettajan koulutukseen

Yksinäisen naisen talossa -blogissa on osallistuttu keskusteluun miehistä opettajankoulutuksessa ja -ammatissa. Merkintä nousi jopa Ylen Kansalaismediakatsaukseen.

Kysymys tuntuu aina olevan ajankohtainen, mutta itselleni ajankohtaiseksi on muodostunut Kasvatusalan valintayhteistyöhanke (VAKAVA), joka on pyrkinyt kehittämään valintakoemenettelyä. Nyt kun miespuolisia ei päässyt juurikaan aiempia vuosia enempää luokanopettajan koulutukseen, on haettu syytä muun muassa pääsykokeiden arviointilautakunnista (Marja Männistö HS:n mielipideosastolla 24.7.2007).

Oman näkemykseni mukaan arviointilautakunnan jäsenille ei hakuprosessissa jää monivalintakoevaiheen jälkeen hakijoiksi muuta kuin kilteiksi luonnehdittuja, vasta yo-kirjoituksensa päättäneitä, naispuolisia hakijoita. Tämä johtuu mielestäni siitä, että monivalintatehtävät mittaavat ulkoamuistamista ja edellä mainitulla joukolla tuntuu olevan valmistautumisstrategia monivalintatehtäviin tuoreessa muistissa. Tällaisessa tilanteessa ei arviointilautakuntien harteille voi jäädä omien mieskiintiöiden rakentaminen.

Jos miehien vähäinen osuus luokanopettajista koetaan ongelmaksi, tarvitaan vahvempia aseita kuin opiskelijavalintojen lähtöpisteytyksen ja yhden valintakoeosion (kirjallisen kokeen) muuttaminen. Toki VAKAVA-hankkeen tavoitteet ovat ylittäneet pelkät sukupuolikysymykset, mutta muutoinkaan seurauksena nähtävä opiskelija-aineksen yksipuolistuminen ei ole mielestäni hyvä kehityssuunta. Erilaisuudessa on rikkaus – myös opettajien kohdalla.

EDEN 2007 conference

eden-online

In Naples 13th – 16th of June

–> My presentation about the cycle of media education and volitional literacy
(see our abstract too; the paper is together with Heikki Kynäslahti and Seppo Tella)

–> Some notes in a concept map

–> A few photos (sorry about the poor quality)

The town wasn’t as nice as in postcards but the conference seemed to focus on important questions (which I probably couldn’t get too well into my Notes cmap; please see keynote speakers’ entries: Erik Duval, Teemu Arina). Hopefully I get a chance to participate next the European Distance and E-Learning Network’s Annual Conference too.

eden-online.org

Relationships of Teaching and ICT

This might be a question, which is already answered in several research results, but for myself, an interesting triangle develops in a school context, when three pedagogical areas interact.

  • Classroom Pedagogy
  • The Pedagogy for Teaching about ICT
  • The Pedagogy for Teaching with/through ICT

>> see the figure

I open some point of views regarding these relationships. First, the idea of general pedagogy for teaching any school subject needs to be adjusted for teaching about ICT (e.g. with a help of the pedagogical content knowledge). I feel that learning ICT needs more ‘trial and error’ type of activities and more valuing students own ways of using tools.

Second, the approach from classroom pedagogy towards teaching with/through ICT is discussed a lot. Diffusion of Innovation and Social Shaping of Technology are often mentioned. Generally I feel that ICT hasn’t changed the classroom pedagogy as much as it was hoped for. The teachers use ICT in their teaching depending on how well the tools fit the existing ideas of how the process should be carried out in the classroom.

Third, the pedagogy for teaching about ICT in relation to teaching with/through ICT is interesting. Besides the hopes for ICT enhancing teaching, many schools reason the use of ICT in different school subjects by saying that at the same time as students learn the content of teaching they learn important ICT skills. When these two goals meet in the process, it will affect both, the pedagogy for teaching about ICT and the pedagogy for teaching with/through ICT.

We’ll see if this leads me to gather data some day about the topic.

CmapTools maksutta käyttöön

CmapTools-ohjelman logo

Viimeaikaisten tvt-sovellusten opetus- ja opiskelukäytön kokeilujeni ehdoton helmi on ollut wikin lisäksi CmapTools. Ohjelman voi ladata maksutta IHMC:n kotisivulta (Institute for Human and Machine Cognition).

Käsitekarttoja on käytetty opiskelun ja oppimisen tukena kautta aikojen (ks. esim. M. Åhlbergin kotisivulta). Helpomman kokonaisuuksien hallinnan lisäksi CmapTools-tyyppisten palvelujen myötä perinteisesti varsin tekstipohjaisessa verkko-opetuksessa on paremmat mahdollisuudet rakentaa myös visuaalista argumentointia. Pääpiirteissään CmapTools’in kohdallakin on kuitenkin kyse väittämistä, joissa yksinkertaisimmillaan esitetään kaksi käsitettä ja niiden välinen suhde. Perinteisiin käsitekarttaohjelmiin nähden CmapTools mahdollistaa mm. yhteisöllisen käsitekartan muokkaamisen – joko asynkronisesti tai synkronisesti.

Käsitekartta- ja resurssitiedostot ovat tällöin tallennettuna julkiselle palvelimelle, jollaisen tarjoaa esimerkiksi opettajankoulutuksen käyttöön HY:n fysikaalisten tieteiden laitos. Käsitekartan luoja voi määritellä muille luku- ja kirjoitusoikeuksia. Käytännön sovelluksia yhteisöllisessä opiskelussa ovat esimerkiksi yhteisten esseiden pohjatyö käsitekartan muodossa ja verkkokeskustelutoiminnon liittäminen olemassa olevaan karttaan tai sen yhteen käsitteeseen.

Omaa CmapTools’in käyttöäni on helpottanut ohjelman asentaminen muistitikulleni. Näin ollen saan ohjelman käyttööni lähes tulkoon missä tahansa PC:ssä. Omassa työssäni olen käyttänyt CmapTools’in moninaisia ominaisuuksia seuraavaan käsitekarttaan kootuilla tavoilla (tässä cmap-tiedosto aukeaa linkistä automaattisesti selaimeen eikä CmapTools-ohjelmaan).

Miten käytän CmapToolsia

Wikit yliopisto-opiskelussa

Useissa yhteyksissä törmää nykyään wikeihin, blogeihin ja 2.0:iin – enenevässä määrin myös institutionaalisen koulutuksen kontekstissa. Voi alkaa tuntua siltä, ettei saa enää kiinni kaikista uusista jutuista tai että uusien välineiden autuaaksi tekevää voimaa kohtaan iskee epäilys. Tällöin kannattaa rohkeasti kokeilla tarjottuja mahdollisuuksia, sillä monista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön mahdollisuuksista saa parhaiten kiinni, kun itse kokeilee.

Vuosi sitten aloimme yhdellä mediakasvatuksen kurssilla opiskelijoiden kanssa pohtia, mitä verkon uudet jutut voisivat antaa opiskelulle ja oppimiselle niin yksilön vapaa-ajalla kuin oppilaitoskontekstissakin. Yksi opiskelija tarttui rohkeasti härkää sarvista ja perusti wikin pohtiakseen sen käyttömahdollisuuksia vieraan kulttuurin opiskelussa.

Tänä lukuvuonna sainkin mahdollisuuden ottaa Helsingin yliopistoon suunnitteilla olevan wikin vastaavan kurssin käyttöön. Pienen ihmettelyn jälkeen jo aiemmin orastaneet ajatukset siitä, mikä wikin potentiaali tietynlaiselle opetus-opiskelu-oppimisprosessille voisi olla, näyttää tulevan lihaksi.

Lyhyt käyttökokemus on tiivistetysti tämä:

  • Luon yhden alueen joka keskittyy kurssin sisältöön.
  • Liikkeelle lähdöksi riittää yksi sivu, jossa kerrotaan, mistä kurssissa on kyse.
  • Tällä sivulla olevat kurssialueen käsitteet valitsen linkeiksi, joita ei vielä ole määritelty.
  • Tämän jälkeen opiskelijat ajetaan 15 minuutissa sisään wikeihin, ja laitetaan heidät määrittelemään noita käsitteitä, joihin on linkit pääsivulla.
  • Kurssin aihepiiriin kuuluvien (ja sinne sopivasti kuulumattomien) käsitteiden määrittelyistä alkaa syntyä uusia sivuja.
  • Tässä vaiheessa pyydän opiskelijoita muuttamaan luomiensa sivujen uusia käsitteitä jälleen määriteltäviksi linkeiksi, ja näin verkko laajenee.

Kaksi tärkeää pointtia heräsi välittömästi. Toisin kuin esimerkiksi Wikipediassa, yliopisto-opiskelun kontekstissa käytettävässä wikissä on luontevaa tuoda lähdemerkinnät esiin.

Toiseksi määritelmien kommentointityökalulla voin ohjaajana tai kanssaopiskelijana haastaa olemassa olevan määritelmän ja tuoda toista näkökulmaa esiin. Tavoitteena on saada molempia osapuolia edes jollain tasolla tyydyttävä määritelmä. Nähdäkseni tämä on hyvä mahdollisuus yhteisölliselle ja dialogiselle opiskelulle.

Voi olla, ettei pitäisi aina latistaa verkkokulttuurin tekniikoita ja sosiaalisia ilmiöitä institutionaalisen opetuksen palvelukseen, mutta itse ainakin nautin tässä tapauksessa kovasti asiasta joka nähdäkseni ulottuu niin informaalin oppimisen näkökulmiin, sosiaalisen toiminnan näkökulmiin kuin omaa yliopisto-opetusta inspiroiviin näkökulmiinkin.

Circle of Problems

The media education has several approaches. These approaches complete each other. One way to see the different approaches connected is to present those as a solution for the problems which can arise from other approaches.

See figure. The circle of problems in media education

Instrumental Media Education

  • To see positively the use of media, it can enhance the learning and creative work e.g. in schools. This emphasises the instrumental perspective of media.
  • The children are seen as active operators.
  • The problem is that it is hard to control e.g. the misuse of internet.

Restrictive Media Education

  • To avoid the misuse, we can increase control over children’s media comsumption.
  • However, this will passivate children.
  • The protection from the media might be impossible nowadays and the present atmosphere in education does not find strict control sensible.

Predictive Media Education

  • When educator thinks s/he knows how to tutor a child to access, analyse, evaluate and use media sensibly, the media education is predictive.
  • The children should have a critical attitude towards media presentations.
  • The problem is to define how to be critical which usually requires the skills and understanding of media (instrumental media education).

Media education and subject didactics

The research focused on each school subject and its teaching is called subject didactics. Media education is not a subject of its own in Finnish primary schools, but you can however analyse the subject didactics of media education. This relates to my earlier entry about teacher’s pedagogical content knowledge.

Here’s a summary of an article accepted to ‘Ainedidaktinen symposiumi’ publication 2006, which is due to be out in January 2007. >> summary in Finnish

Article in FERA’s Journal 37 (2)

logo

Kasvatus-lehti, the journal of the Finnish Educational Research Association (FERA), published our article about media education in Finland. Co-authors were Sanna Vahtivuori-Hänninen, Ulla Oksanen, Annukka Uusitalo and Heikki Kynäslahti from the Media Education Centre.

Hope you will hunt down the issue!

Media Education X Y Z

Media education can be seen moving in three different dimensions. This entry is trying to give a quick introduction to this thinking.

First dimension (X axis) relates to discussion about media seen either as something to analyse or something to use. In the other end of the dimension we can find the analysing of media presentations and in the other end the use of media i.e. information and communication technologies (ICTs). Suoranta and Ylä-Kotola (2000) has divided media education into two different orientations. First one is object theoretical orientation and another one is instrumental-practical orientation. The former is related to the analysis of the media presentations and the latter to the use of ICT.

Second dimension (Y axis) is about differencies between modern and postmodern education (Bagnall 1994; Poikela 1999; Tella 2003). In one end of this dimension is competency-based education where education is seen as an ideology. In the other end we will find continuing education which would be the opposite to the competency-based education.

Third dimension (Z axis) makes the figure three-dimensional. This holds the very common ideas of media education as a protectionism or as an emancipation of an individual. The first end of this dimension is influenced by the conservative political views, whereas the other end would be influenced by the liberal political views.

This presentation is part of the theorising of the hard core media education. The earlier visual argumentations have had the same idea of dualism. All of these are in fact trying to reach the theory of media education needed for my own reseach. I simply believe that somewhere between the “media” and the “education” we are able to find this theory :-)

References

Bagnall, R. 1994. Pluralising continuing education and training in a postmodern world: Whither competence? Australian and New Zealand Journal of Vocational Education Research 2 (2), 18-39.

Poikela, E. 1999. Kontekstuaalinen oppiminen: oppimisen organisoituminen ja vaikuttava koulutus. Tampereen yliopisto, Acta Universitatis Tamperensis 675. Tampere. [http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5954-7.pdf]

Suoranta, J. & Ylä-Kotola, M. 2000. Mediakasvatus simulaatiokulttuurissa. Porvoo: WSOY.

Tella, S. 2003. M-learning-Cybertextual Traveling or a Herald of Post-Modern Education? in Mobile Learning, H. Kynäslahti, & P. Seppälä, (Eds.), Helsinki: IT Press, 7–21.

Mediakasvatusseura

Suomeen on perustettu Mediakasvatusseura. Opiskelijat voivat liittyä jäseneksi kokonaisedulliseen 7 euron hintaan.

Mediakasvatusseura edistää mediakasvatuksen tutkimusta ja käytäntöjä Suomessa. Se tarjoaa mediakasvatuksesta kiinnostuneille toimijoille kohtaamisen, keskustelun ja yhteistyön tilaisuuksia. Näin voidaan jakaa kokemuksia, osaamista ja eri puolilla syntyneitä innovaatioita. Yhdistys tekee myös aloitteita mediakasvatuksen edistämiseksi, tiedottaa sekä harjoittaa koulutus-, kehitys- ja tutkimustoimintaa.

Jäseneksi liittyminen tapahtuu ilmoittamalla www-lomakkeen avulla jäsenrekisteriin tarvittavat tiedot ja maksamalla vuosittainen jäsenmaksu. Lomake ja lisää ohjeita seuraavasta linkistä.

www.mediakasvatus.fi