Työelämäyhteistyön syventäminen

​”Oppimisympäristöt ovat moniulotteisia, vaihtelevia ja rikkaita. Puhutaan oppimisen ekologiasta, jolla viitataan erilaisiin ympäristöihin ja oppijayhteisöihin.” (Krokfors ym. 2015)

Ammattikorkeakoulut ovat edelläkävijöitä työelämälähtöisen korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä. Silti keskeisenä kysymyksenä monen AMK:n kehittämistyössä on yhteistyö työelämäkumppanien kanssa.

Erityisen haasteellista on systemaattisemmin yhdistää tutkintotavoitteinen opiskelu työelämäyhteistyöhön ja hanketoimintaan. Hyviä esimerkkejä Diakista on joidenkin koulutusten opinnäytetöiden sijoittuminen vahvasti hankkeisiimme.

Rajojen ylittäminen

Rajat (boundaries) ovat sosiokulttuurista eroista johtuvia epäjatkuvuuksia toiminnassa ja vuorovaikutuksessa (Akkerman & Bakker 2011). Tällä tarkoitetaan erilaisia reunoja tunnustelevaa lähestymistapaa. Alussa olleen sitaatin mukaisesti oppimisen ympäristöjä ja yhteisöjä voidaan tarkastella oppimisen ekologiana.

Korkeakoulujen ja opiskelijoiden työelämäyhteistyö onkin monitasoinen ilmiö, jota voidaan jäsentää rajoja ylittävän lähestymistavan mukaan.

Rajoja ylitetään korkeakoulukontekstissa ainakin työn, vapaa-ajan ja opiskelun kontekstien välillä (Kuvio 1). Tämän lisäksi korkeakoulun sisällä on monia rajojen ylittämisen paikkoja kuten TKI:n ja koulutusten raja.

tasomalli_rajattu_blogiin

Kuvio 1. Rajojen ylittäminen moniammatillisen pedagogisen yhteistyön kontekstissa (muokattu Rajala ym. 2010 pohjalta).

Diakissa osallistavan ja tutkivan kehittämisen viitekehys kuvaa ideaalia, jossa opiskelu, työelämätaho ja korkeakoulu yhdistyvät esimerkiksi hanketyön kautta.

Opiskelijan näkökulmasta hänen korkeakouluun mukanaan tuoma kokemus ja osaaminen otetaan käyttöön. Parhaimmassa tapauksessa opiskelija yhdistää muualla hankkimaansa osaamista ja korkeakoulussa hankittua osaamista yhdistäen nämä työelämän tai asiakastyön kehittämistarpeisiin.

Vastaavasti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan näkökulmasta on kiinnostavaa kytkeä opiskelijoiden osallisuutta eri hankesyklin vaiheisiin: hankehakemusvaiheeseen, toteutukseen, arviointiin ja kehitystyön jalkauttamiseen.

Diakin osallistavan ja tutkivan kehittämisen kuvaukseen voi perehtyä verkkosivuilla ja Osallistavan ja tutkivan kehittämisen oppaan avulla.

Rajojen ylittäminen luo oppimisen potentiaalin. Se mahdollistaa uusien näkökantojen muodostumisen ja ammatillisten käytäntöjen kehittämisen. Tästä on myös runsaasti tutkimustietoa.

Seuraavaksi nostan yhtä opetuksen ja rajojen ylittämisen tutkimusta esille siinä valossa, että korkeakoulut voisivat syventää työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä ja hanketoimintaansa suhteessa opetushenkilöstöön.

Silloittamista eri tasoilla

Eri rajoja ylittävää silloittamista voidaan nähdä muillakin kuin instituutiotasolla (Kuvio 2). Rajojen ylittämistä tapahtuu myös vuorovaikutuksen tasolla (interpersonaalinen taso) ja yksilön sisällä (intrapersonaalinen taso).

rajojen_ylittaminen_eri_tasoilla

Kuvio 2. Rajojen ylittämisen eri tasoja (muokattu Akkerman & Bruining 2016 pohjalta Koulu kaikkialla -hankkeeseen).

Koulu kaikkialla -hankkeessa (Helsingin yliopisto, OKM-rahoitus 2011–2015) tutkittiin muun muassa rajoja ylittävän pedagogisen yhteistyön alkuvaihetta. Yhteistyötä kutsuttiin moniammatilliseksi pedagogiseksi yhteistyöksi. Tulkintaa opettajan ja oppilaitoksen ulkopuolisen tahon yhteistyön onnistumisesta tehtiin edellä mainituilla kolmella eri tasolla.

Ensinnäkin, keskeistä onnistuneessa yhteistyössä on eri toimijoiden pedagoginen osaaminen. Niin yhteistyötahon kuin korkeakoulun opetushenkilöstön yhteinen näkemys hyvästä opetuksesta ja oppimisesta korostuu.

Toiseksi, pedagogisen yhteistyön rakentuminen on oppimisprosessi kaikille osapuolille. Siinä opitaan, miten työelämätahon mukaan ottaminen voi uudelleen määritellä myös opettajan ja opiskelijan roolit. Kyse on siis yhteistyön merkityksen ymmärtämisestä ja pedagogisten roolien jäsentämisestä siten, että opiskelijan aktiivinen toimijuus mahdollistetaan ja tuetaan.

Kolmanneksi, institutionaalisella tasolla on tärkeää jaettujen mahdollisuuksien ja yhdistyvien resurssien tunnistaminen. Oppimisen potentiaali viittaa myös kehittämiselle avautuviin resursseihin. Hyvä esimerkki tästä on hanketyön resurssien hyödyntäminen samaan aikaan sekä hankkeen edistämiseen että opetuksen uudenlaiseen toteuttamiseen.

***

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Diakonia-ammattikorkeakoulun intranetin henkilöstöblogissa. Lisää näistä teemoista pääset lukemaan seuraavista linkeistä.

Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L. & Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510223765

Vesterinen, O., Kangas, M., Krokfors, L., Kopisto, K. & Laura Salo, L. (2017). Inter-professional Pedagogical Collaboration between Teachers and their Out-of-school Partners. Educational Studies, 43(2), 231–242. http://www.tandfonline.com/eprint/uwWZ2EzBgxf2hb3TPsVj/full

Lähteet

Akkerman, S. F. & Bakker, A. (2011). Boundary Crossing and Boundary Objects. Review of Educational Research, 81(2), 132–169.

Akkerman, S.F., & Bruining, T. (2016). Multilevel Boundary Crossing in a Professional Development School Partnership. Journal of the Learning Sciences, 25(2), 240–284.

Rajala, A., Hilppö, J., Kumpulainen, K., Tissari, V., Krokfors, L. & Lipponen, L. (2010). Merkkejä tulevaisuuden oppismisympäristöistä. Raportit ja selvitykset 2010:3. Opetushallitus.

Wikit yliopisto-opiskelussa

Useissa yhteyksissä törmää nykyään wikeihin, blogeihin ja 2.0:iin – enenevässä määrin myös institutionaalisen koulutuksen kontekstissa. Voi alkaa tuntua siltä, ettei saa enää kiinni kaikista uusista jutuista tai että uusien välineiden autuaaksi tekevää voimaa kohtaan iskee epäilys. Tällöin kannattaa rohkeasti kokeilla tarjottuja mahdollisuuksia, sillä monista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön mahdollisuuksista saa parhaiten kiinni, kun itse kokeilee.

Vuosi sitten aloimme yhdellä mediakasvatuksen kurssilla opiskelijoiden kanssa pohtia, mitä verkon uudet jutut voisivat antaa opiskelulle ja oppimiselle niin yksilön vapaa-ajalla kuin oppilaitoskontekstissakin. Yksi opiskelija tarttui rohkeasti härkää sarvista ja perusti wikin pohtiakseen sen käyttömahdollisuuksia vieraan kulttuurin opiskelussa.

Tänä lukuvuonna sainkin mahdollisuuden ottaa Helsingin yliopistoon suunnitteilla olevan wikin vastaavan kurssin käyttöön. Pienen ihmettelyn jälkeen jo aiemmin orastaneet ajatukset siitä, mikä wikin potentiaali tietynlaiselle opetus-opiskelu-oppimisprosessille voisi olla, näyttää tulevan lihaksi.

Lyhyt käyttökokemus on tiivistetysti tämä:

  • Luon yhden alueen joka keskittyy kurssin sisältöön.
  • Liikkeelle lähdöksi riittää yksi sivu, jossa kerrotaan, mistä kurssissa on kyse.
  • Tällä sivulla olevat kurssialueen käsitteet valitsen linkeiksi, joita ei vielä ole määritelty.
  • Tämän jälkeen opiskelijat ajetaan 15 minuutissa sisään wikeihin, ja laitetaan heidät määrittelemään noita käsitteitä, joihin on linkit pääsivulla.
  • Kurssin aihepiiriin kuuluvien (ja sinne sopivasti kuulumattomien) käsitteiden määrittelyistä alkaa syntyä uusia sivuja.
  • Tässä vaiheessa pyydän opiskelijoita muuttamaan luomiensa sivujen uusia käsitteitä jälleen määriteltäviksi linkeiksi, ja näin verkko laajenee.

Kaksi tärkeää pointtia heräsi välittömästi. Toisin kuin esimerkiksi Wikipediassa, yliopisto-opiskelun kontekstissa käytettävässä wikissä on luontevaa tuoda lähdemerkinnät esiin.

Toiseksi määritelmien kommentointityökalulla voin ohjaajana tai kanssaopiskelijana haastaa olemassa olevan määritelmän ja tuoda toista näkökulmaa esiin. Tavoitteena on saada molempia osapuolia edes jollain tasolla tyydyttävä määritelmä. Nähdäkseni tämä on hyvä mahdollisuus yhteisölliselle ja dialogiselle opiskelulle.

Voi olla, ettei pitäisi aina latistaa verkkokulttuurin tekniikoita ja sosiaalisia ilmiöitä institutionaalisen opetuksen palvelukseen, mutta itse ainakin nautin tässä tapauksessa kovasti asiasta joka nähdäkseni ulottuu niin informaalin oppimisen näkökulmiin, sosiaalisen toiminnan näkökulmiin kuin omaa yliopisto-opetusta inspiroiviin näkökulmiinkin.