Kirjoitimme Oppiminen pelissä -kirjaan pelillisyydestä, jotta esim. opettajien ja vanhempien pelihuolet eivät estäisi ymmärtämästä pelillisiä oppimisen mahdollisuuksia.
Oman tyttäreni leikkejä seuratessa heräsi muutama ajatuksen alku lisää. Leikillisyyden tutkimus on nostanut monia tärkeitä näkökulmia esiin. Myös ihan arkihavaintojen pohjalta voidaan todeta, että jokaisen aikuisen kannattaisi olla hitusen tosissaankin leikin roolista elämänkulussamme.
1. Leikki avaa ajattelemaan uusin silmin. Lapsen leikissä yhdistellään eri asioita luovasti. Sitä pitäisi aikuistenkin yhä useammin osata.
2. Simulaatiot yhdistetään helposti maanpuolustukseen tai sota-/ampumispelien maailmaan. Myös lasten leikit ovat usein simulaatiota esim. päiväkodin rutiineista kuten ruokailut ym. tai mediakokemuksista kuten Pikku Kakkosen ohjelmien käsittelyä.
3. Leikillisyys yhdistyy aikuisten mielessä usein lasten maailmaan, ei aikuisten. Lasten touhuille naureskellaan, tietysti hyväntahoisesti, mutta samalla myös hieman katsotaan ylhäältä alaspäin. Se on aika turhaa. Nopeasti voidaan huomata, että lasten silmin katsottuna (ja joskus toisten aikuistenkin) esim. työelämän normaalit jutut kuten palaverit ja kahvitauot ovat rituaalisuudessaan vähintään yhtä huvittavia. Vai kuka meistä ei olisi turhautuessaan miettinyt kahvinkeittokäytänteitä ja kahvikulujen jakamista hieman tosikkonakin. Pitää vaan antaa lupa nauraa myös itselleen.
Annetaan siis leikille sen ansaitsema arvostus!