Yksinäisen naisen talossa -blogissa on osallistuttu keskusteluun miehistä opettajankoulutuksessa ja -ammatissa. Merkintä nousi jopa Ylen Kansalaismediakatsaukseen.
Kysymys tuntuu aina olevan ajankohtainen, mutta itselleni ajankohtaiseksi on muodostunut Kasvatusalan valintayhteistyöhanke (VAKAVA), joka on pyrkinyt kehittämään valintakoemenettelyä. Nyt kun miespuolisia ei päässyt juurikaan aiempia vuosia enempää luokanopettajan koulutukseen, on haettu syytä muun muassa pääsykokeiden arviointilautakunnista (Marja Männistö HS:n mielipideosastolla 24.7.2007).
Oman näkemykseni mukaan arviointilautakunnan jäsenille ei hakuprosessissa jää monivalintakoevaiheen jälkeen hakijoiksi muuta kuin kilteiksi luonnehdittuja, vasta yo-kirjoituksensa päättäneitä, naispuolisia hakijoita. Tämä johtuu mielestäni siitä, että monivalintatehtävät mittaavat ulkoamuistamista ja edellä mainitulla joukolla tuntuu olevan valmistautumisstrategia monivalintatehtäviin tuoreessa muistissa. Tällaisessa tilanteessa ei arviointilautakuntien harteille voi jäädä omien mieskiintiöiden rakentaminen.
Jos miehien vähäinen osuus luokanopettajista koetaan ongelmaksi, tarvitaan vahvempia aseita kuin opiskelijavalintojen lähtöpisteytyksen ja yhden valintakoeosion (kirjallisen kokeen) muuttaminen. Toki VAKAVA-hankkeen tavoitteet ovat ylittäneet pelkät sukupuolikysymykset, mutta muutoinkaan seurauksena nähtävä opiskelija-aineksen yksipuolistuminen ei ole mielestäni hyvä kehityssuunta. Erilaisuudessa on rikkaus – myös opettajien kohdalla.