Useissa yhteyksissä törmää nykyään wikeihin, blogeihin ja 2.0:iin – enenevässä määrin myös institutionaalisen koulutuksen kontekstissa. Voi alkaa tuntua siltä, ettei saa enää kiinni kaikista uusista jutuista tai että uusien välineiden autuaaksi tekevää voimaa kohtaan iskee epäilys. Tällöin kannattaa rohkeasti kokeilla tarjottuja mahdollisuuksia, sillä monista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön mahdollisuuksista saa parhaiten kiinni, kun itse kokeilee.
Vuosi sitten aloimme yhdellä mediakasvatuksen kurssilla opiskelijoiden kanssa pohtia, mitä verkon uudet jutut voisivat antaa opiskelulle ja oppimiselle niin yksilön vapaa-ajalla kuin oppilaitoskontekstissakin. Yksi opiskelija tarttui rohkeasti härkää sarvista ja perusti wikin pohtiakseen sen käyttömahdollisuuksia vieraan kulttuurin opiskelussa.
Tänä lukuvuonna sainkin mahdollisuuden ottaa Helsingin yliopistoon suunnitteilla olevan wikin vastaavan kurssin käyttöön. Pienen ihmettelyn jälkeen jo aiemmin orastaneet ajatukset siitä, mikä wikin potentiaali tietynlaiselle opetus-opiskelu-oppimisprosessille voisi olla, näyttää tulevan lihaksi.
Lyhyt käyttökokemus on tiivistetysti tämä:
- Luon yhden alueen joka keskittyy kurssin sisältöön.
- Liikkeelle lähdöksi riittää yksi sivu, jossa kerrotaan, mistä kurssissa on kyse.
- Tällä sivulla olevat kurssialueen käsitteet valitsen linkeiksi, joita ei vielä ole määritelty.
- Tämän jälkeen opiskelijat ajetaan 15 minuutissa sisään wikeihin, ja laitetaan heidät määrittelemään noita käsitteitä, joihin on linkit pääsivulla.
- Kurssin aihepiiriin kuuluvien (ja sinne sopivasti kuulumattomien) käsitteiden määrittelyistä alkaa syntyä uusia sivuja.
- Tässä vaiheessa pyydän opiskelijoita muuttamaan luomiensa sivujen uusia käsitteitä jälleen määriteltäviksi linkeiksi, ja näin verkko laajenee.
Kaksi tärkeää pointtia heräsi välittömästi. Toisin kuin esimerkiksi Wikipediassa, yliopisto-opiskelun kontekstissa käytettävässä wikissä on luontevaa tuoda lähdemerkinnät esiin.
Toiseksi määritelmien kommentointityökalulla voin ohjaajana tai kanssaopiskelijana haastaa olemassa olevan määritelmän ja tuoda toista näkökulmaa esiin. Tavoitteena on saada molempia osapuolia edes jollain tasolla tyydyttävä määritelmä. Nähdäkseni tämä on hyvä mahdollisuus yhteisölliselle ja dialogiselle opiskelulle.
Voi olla, ettei pitäisi aina latistaa verkkokulttuurin tekniikoita ja sosiaalisia ilmiöitä institutionaalisen opetuksen palvelukseen, mutta itse ainakin nautin tässä tapauksessa kovasti asiasta joka nähdäkseni ulottuu niin informaalin oppimisen näkökulmiin, sosiaalisen toiminnan näkökulmiin kuin omaa yliopisto-opetusta inspiroiviin näkökulmiinkin.